Entä jos koeviikot voisivat olla koko perheen yhteinen rauhallinen jakso, jossa kukaan ei huuda, itke tai tunne oloaan arvostelluksi? Se on täysin mahdollista, kun koti on nimenomaan se paikka, jossa paine laskee, ei nouse.
Miksi koeajat muuttuvat usein koko perheen kriisiksi?
Koulu tuo jo valmiiksi painetta, mutta monessa kodissa se moninkertaistuu, kun aikuisten odotukset, huoli ja omat muistot huonoista arvosanoista sekoittuvat nuoren omaan stressiin. Sanat “pitäisi lukea enemmän” tai “viime vuonna sait tästä kympin” voivat tuntua pieniltä, mutta nuorelle ne voivat kuulostaa siltä, että hänen koko arvonsa mitataan yhdellä numerolla.
Todellisuudessa koe ei mittaa lapsen arvoa. Se mittaa vain yhden asian osaamista yhtenä päivänä. Kun tämä ymmärretään koko perheessä, kaikki helpottuu.
Koti on turvapaikka, ei toinen tenttisali
Tärkein asia on muuttaa kodin tunnelma niin, että nuori voi hengittää vapaasti. Se tarkoittaa:
- Ei jatkuvia kyselyitä “kuinka paljon olet lukenut tänään”
- Ei vertailua sisaruksiin, kavereihin tai omiin kouluaikoihin
- Ei uhkailua seurauksilla, jos arvosana ei ole riittävän hyvä
- Ei hiljaista pettynyttä ilmettä, kun nuori kertoo saapuu kokeesta
Sen sijaan kotona saa sanoa ääneen, jos on väsynyt, pelottaa tai tuntuu tyhmältä. Ja siihen vastataan ymmärryksellä, ei neuvoilla tai moitteilla.
Kuuntele ensin – neuvo vasta kun pyydetään
Usein nuori ei halua ratkaisua, hän haluaa vain tulla kuulluksi. Riittää, että istut viereen ja sanot: “Tuntuu tosi raskaalta just nyt, eikö?” Kun hän tuntee, että hänen kokemuksensa on oikeutettu, paine laskee jo puolella.
Auta löytämään oma rytmi – älä sanele valmista lukujärjestystä
Jokainen lukee eri tavalla. Toinen tarvitsee hiljaisen aamun, toinen oppii parhaiten iltakahdeksalta. Toinen haluaa värikynät ja mindmapit, toinen pelkän kynän ja paperin. Anna nuoren päättää, missä järjestyksessä aineita lukee ja kuinka pitkään kerrallaan. Voit auttaa kysymällä: “Mitä sä itse ajattelit tehdä tänään?” Sen sijaan että sanot: “Nyt istut kolme tuntia matematiikan kanssa.”

Pienet välitavoitteet pelastavat motivaation
Sen sijaan että puhutaan “pitää päästä läpi kaikista kokeista”, pilkulleen”, pilkotaan matka pieniin palasiin: Tänään opetellaan tämä yksi kappale fysiikasta. Huomenna kerrataan espanjan verbit. Tänä viikonloppuna tehdään vanhoja kokeita rauhassa.
Jokaisesta saavutetusta palasta voi yhdessä iloita – se pitää liekin elossa loppuun asti.
Huolehdi perusasioista, niin aivot toimivat paremmin
- Riittävä uni on tärkein oppimisen tehostaja – ei kannata valvoa yli puolenyön
- Terveellinen välipala pitää verensokerin tasaisena ja mielen kirkkaana
- Lyhyt kävely raikkaassa ilmassa 10 minuuttia lataa aivoja enemmän kuin tunti lisäopiskelua
- Vesi pöydällä, ei energiajuomia litrakaupalla
Kun keho voi hyvin, myös pää kestää paremmin.
Merkkejä, jolloin on aika pistää kirja kiinni
Jos nuori alkaa itkeä, ärtyä pienestä, valittaa päänsärkyä tai sanoo “en jaksa enää ikinä”, on aika lopettaa lukeminen siksi päiväksi. Halaa, keitä kaakaota, laita leffa pyörimään. Yksi rauhallinen ilta ilman kirjoja tuo seuraavana päivänä moninkertaisesti parempaa keskittymiskykyä.
Positiivinen palaute on salainen ase
Sen sijaan että kehut vain kymppiä, kehu sitä, mitä näet joka päivä: “Huomasin, että jaksoit keskittyä tosi hyvin tänään.” “Olit tosi kärsivällinen, kun tuo biologian kappale oli vaikea.” “On hienoa, miten olet ottanut vastuun omasta lukemisestasi.”
Tällaiset lauseet rakentavat itseluottamusta, joka kantaa läpi koko elämän – eikä vain tämän koeviikon.
Kun koe on ohi – riippumatta numerosta – juhlitaan
Järjestäkää yhdessä jotain kivaa viimeisen kokeen jälkeen. Pitsa, leffailta, kävely jäätelölle, mikä vain. Viesti on selvä: selvisit tästä, olet upea, ja elämä jatkuu huomennakin.
Muista tämä yksi lause, jota kannattaa toistaa koko kevään
“Minä uskon sinuun, oli numero mikä tahansa.”
Kun nuori tietää, että hänen arvonsa ei ole kiinni yhdestäkään kokeesta, hän lukee lopulta paremmin, nukkuu yönsä ja kasvaa samalla vahvaksi aikuiseksi, joka osaa kohdata painetta ilman että se murtaa.
Koeaika ei ole sota. Se on vain yksi jakso matkalla. Ja te kuljette sen yhdessä – rauhallisesti, sydän sydämellä.