Kun katsot taaperoa, joka tutkii tavallista pahvilaatikkoa tuntikaupalla – kiipeää sisään, heittää sen ympäri, laittaa lelun sisälle ja ottaa sen pois, kuuntelee miten se kaatuu – ymmärrät heti, mitä lapsen aivot todella tarvitsevat. Ne eivät kaipaa värikkäitä vilkkuvia kuvia ruudulta. Ne tarvitsevat kolmiulotteista, aitoa, kosketeltavaa maailmaa, joka tottelee fysiikan lakeja.
Lapsi oppii vain oikeilla esineillä – ei koskaan ruudulta
Lapsi rakentaa koko käsityksensä maailmasta omien käsien ja suunsa kautta. Hän pudottaa saman lusikan lattialle sata kertaa peräkkäin, koska hänen täytyy varmistua, että painovoima toimii joka kerta samalla tavalla. Hän ravistaa helistintä kuullakseen, millaisen äänen se antaa, laittaa sen suuhun maistaakseen, heittää sen kauemmas nähdäkseen, miten pitkälle se lentää. Ruudulla mikään näistä ei tapahdu. Siellä esineet leijuvat ilmassa, räjähtävät palasiksi ja kootaan uudelleen sekunnissa, hahmot juoksevat seinien läpi ja pudotessaan eivät koskaan riko itseään. Lapsi ei voi koskea, haistaa, maistaa eikä muuttaa mitään itse. Siksi piirretyt eivät opeta maailmasta yhtään mitään – ne opettavat vain, millainen on epätodellinen maailma.
Nykyiset piirretyt ovat liian nopeita pienen lapsen aivoille
Lastenohjelmat vaihtavat kuvaa useammin kuin kerran sekunnissa. Värit välähtävät, äänet pauhaavat, hahmot pomppivat, laulut vaihtuvat, kamerakulmat vaihtuvat, kaikki tapahtuu samalla kertaa. Aikuinenkin väsyy kymmenessä minuutissa. Pieni lapsi, jonka aivot vasta opettelevat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, joutuu jatkuvan sensorisen myrskyn kohteeksi. Tuloksena on levottomuus, lyhentynyt keskittymiskyky ja vaikeus rauhoittua myöhemmin. Todellinen leikki etenee lapsen omassa tahdissa: hän päättää, milloin pallo heitetään ja milloin se otetaan takaisin. Se opettaa kärsivällisyyttä, suunnittelua ja syy-seuraussuhteita paremmin kuin mikään ohjelma.
Mitä tapahtuu, kun lapsi saa vain oikeaa maailmaa?
Kun ruutu on kiinni, lapsi alkaa yhtäkkiä nähdä ja kuulla kaiken ympärillään uudella tavalla. Hän huomaa, miten varjo liikkuu seinällä auringon mukana, miten hiekka valuu sormien välistä, miten kissa kehrää sylissä, miten vesi roiskuu ämpäristä yli reunan. Hän oppii odottamaan omaa vuoroaan, jakamaan leluja, keksimään uusia tapoja käyttää samaa esinettä, ratkaisemaan ongelmia – oikeita ongelmia, jotka vaativat oikeita ratkaisuja. Hän oppii myös ihmisten ilmeitä, äänensävyjä, eleitä ja tunteita lukemaan kasvotusten, ei litteältä näytöltä. Se kaikki rakentaa empatiaa, kielitaitoa ja sosiaalisia taitoja, joita mikään piirretty ei pysty antamaan.
Mitä lääkärit ja tutkijat sanovat – selkeät suositukset
Lastenlääkärit ovat lähes yksimielisiä:
- Alle 2-vuotiaille ruutua ei tarvita lainkaan. Siitä ei ole hyötyä, vain mahdollisia haittoja.
- 2–5-vuotiaille satunnainen lyhyt, rauhallinen ohjelma yhdessä aikuisen kanssa voi joskus olla paikallaan, mutta se ei saa olla päivittäistä.
- 5–7-vuotiaille enintään tunti päivässä, mieluiten vähemmän.
- Kouluikäisilläkään kahta tuntia ei tulisi ylittää, ja sisältö on valittava tarkasti.
Mitä vähemmän ruutua ensimmäisinä vuosina, sitä parempi uni, parempi keskittymiskyky, parempi puhe ja parempi motorinen kehitys – tutkimukset vahvistavat tämän kerta toisensa jälkeen.
Mitä voit antaa ruudun sijaan – ja se on ilmaista ja aina saatavilla
Anna lapselle:
- puisia klosseja, kangaspaloja, tyhjiä pahviroskia, kauhoja, ämpäreitä, vanhoja avaimia
- hiekkaa, vettä, lunta, lehtiä, käpyjä, kiviä, keppejä
- lattialla tilaa ryömiä, kiivetä, kaatua ja nousta uudelleen
- omaa aikaa ilman jatkuvaa ohjaamista
- läsnä olevaa aikuista, joka vastaa kun lapsi kutsuu, mutta ei häiritse kun lapsi uppoutuu omaan leikkiinsä
Se on kaikkein tehokkainta aivojumppaa, kaikkein parasta kielikylpyä ja kaikkein tärkeintä tunnekehitystä, mitä voit lapselle tarjota.
Kun ruutu sammuu, elämä alkaa
Kun piirretyt jäävät tauolle viikoksi, kahdeksi, kuukaudeksi, huomaat muutoksen nopeasti. Lapsi jaksaa keskittyä pidempään, keksii itse leikkejä, puhuu enemmän, nukkuu paremmin, on tyynempi ja iloisempi. Hän ei enää kysy tablettia, koska hän on löytänyt jotain paljon kiinnostavampaa: oikean maailman loputtomat mahdollisuudet.
Pieni lapsi ei tarvitse piirrettyjä ollenkaan. Hän tarvitsee sinua, lattiaa, esineitä, aikaa ja vapautta tutkia. Anna hänelle ne, ja saat nähdä, miten upeasti lapsi kehittyy – juuri niin kuin luonto on tarkoittanut. Se on arvokkain lahja, jonka voit hänelle antaa, ja se maksaa vain sen, että suljet ruudun ajoissa.
