Marcus Aurelius, Rooman keisari ja yksi stoalaisen filosofian suurimmista hahmoista, kirjoitti ajatuksensa yksityiseen päiväkirjaan, jota kutsutaan nimellä ”Itselleni” (Ta eis heauton). Teos ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi, vaan se oli keisarin oma työkalu selviytyä vallan paineista, sodista ja elämän epävarmuudesta. Silti siitä on tullut yksi länsimaisen ajattelun tärkeimmistä teoksista. Yksi sen voimakkaimmista lauseista kuuluu: ”Ei pidä pelätä kuolemaa, vaan sitä, ettei koskaan ala elää.”
Tämä ajatus tiivistää stoalaisen elämänasenteen ytimen: elämä on lyhyt, mutta todellinen tragedia ei ole sen päättyminen, vaan se, että kuluttaa se odottaen jotain parempaa tulevaisuudessa.
Mitä Marcus Aurelius tarkoitti tällä?
Marcus Aurelius ei pelännyt kuolemaa. Hän näki sen luonnollisena osana elämän kiertokulkua – jotain, joka tulee silloin kun tulee, eikä sitä voi hallita. Sen sijaan hän pelkäsi elämättömyyttä: sitä, että ihminen kulkee päivästä toiseen ilman tarkoitusta, ilman läsnäoloa, ilman rohkeutta tarttua hetkeen.
Stoalaisuudessa ihminen voi hallita vain kahta asiaa: omia ajatuksiaan ja tekojaan. Kaikki muu – maine, varallisuus, terveys, jopa elämän pituus – on ulkopuolista, sattuman varassa. Siksi hyvä elämä ei ole pitkä elämä, vaan elämä, joka eletään täydesti juuri nyt. Ei odoteta eläkettä, täydellistä hetkeä tai jotain ulkoista muutosta. Elämä tapahtuu tässä ja nyt.
Marcus Aurelius kirjoitti sotaretkillä, valtakunnan kriisien keskellä. Hän tiesi, että kuolema voi tulla milloin tahansa – ja silti hän muistutti itseään: tärkeintä ei ole se, kuinka kauan elämme, vaan se, kuinka elämme.
Miksi tämä ajatus tuntuu niin ajankohtaiselta tänään?
Nykyään moni meistä elää tulevaisuudessa. Odottamme viikonloppua, lomaa, parempaa työpaikkaa, enemmän rahaa, parempaa kumppania. Samalla mennyt painaa: katumukset, pettymykset, ”jos olisin vaan…”. Marcus Aurelius sanoisi: tämä on turhaa. Et voi muuttaa menneitä, et hallitse tulevaa. Voit vain päättää, miten toimit tänään.
Hänen mukaansa todellinen vapaus syntyy, kun lakkaat pelkäämästä kuolemaa ja sen sijaan pelkäät elämättömyyttä. Kun lakkaat lykkäämästä elämää. Kun lopetat odottamisen ja alat elää – juuri nyt, juuri tässä.
Miten soveltaa tätä arjessa?
Stoalaisuus ei ole kylmää fatalismia. Se ei kehota luovuttamaan, vaan päinvastoin: ottamaan vastuun siitä, mikä on omissa käsissä. Se tarkoittaa:
- Tehdä tänään se, mitä on lykännyt.
- Sanoa tärkeät sanat läheisille nyt, ei huomenna.
- Nauttia pienistä hetkistä – kahvikupillisesta, kävelystä, hyvästä keskustelusta.
- Hyväksyä, että kaikki päättyy, ja juuri siksi arvostaa jokaista päivää.
Marcus Aurelius ei elänyt täydellistä elämää. Hän oli keisari, jolla oli valtavat vastuut, perheongelmat ja sodat. Silti hän yritti joka päivä elää niin, ettei joutuisi katumaan elämättömyyttä.
Hänen sanansa muistuttavat: kuolema ei ole vihollinen. Todellinen vihollinen on se, jos emme koskaan todella ala elää.
Mitä sinä olet lykännyt? Mitä tekisit tänään, jos tietäisit, että elämä on rajallinen – juuri niin kuin se on? Ehkä on aika ottaa askel. Ei huomenna. Tänään.
