Kun ulkona on harmaa ja viileä syysilta, ei ole mitään parempaa kuin täyttää koti vastapaistetun piiraan tuoksulla. Tämä hurma-mascarponegalette on juuri sellainen leivonnainen: rapea, mureneva murotaikina, paksu kerros kermaista mascarponea, päälle meheviä, kanelisiirapissa marinoituja hurmanpaloja, jotka hohtavat kuin jalokivet. Se ei ole siisti kahvilapiiras täydellisillä reunoilla, vaan kotikutoisen kaunis, rustiikkinen avopiiras, joka näyttää siltä kuin se olisi leivottu rakkaudella ja maistuu vielä paremmalta.
Hurma on syksyn aliarvostetuin hedelmä. Se on parhaimmillaan juuri nyt, kun kuori on oranssi ja kiiltävä, ja hedelmäliha pehmeää, makeaa ja lähes hunajaista. Kun se saa ensin lillua lämpimässä kaneli-sokeriliemessä, maku syvenee, muuttuu täyteläiseksi ja saa pienen jouluisen vivahteen, vaikka mitään joulumausteita ei käytettäisikään. Mascarpone tuo täytteeseen samettisuutta, joka sulaa uunissa hurmanpalojen ympärille ja sitoo kaiken yhteen. Ja se taikina – voi ei, se rapea, mureneva, muskottipähkinällä maustettu taikina – se on kuin paras mahdollinen halaus lautasella.
Miksi tämä galette on erilainen kuin kaikki muut piiraat
Useimmat hedelmäpiiraat vuotavat nestettä, kutistuvat tai muuttuvat vetisiksi. Hurma ei. Se pitää muotonsa, imee siirapin sisäänsä ja muuttumatta liian makeaksi ja paistuu uunissa tiiviin meheväksi. Kun viipaleet ladotaan limittäin mascarponen päälle, ne muodostavat kauniin, luonnollisen ruusukkeen, joka paiston jälkeen kiiltää tummasta siirapista kuin lakattu. Jokainen pala on erilainen: yhdessä on enemmän rapeaa reunaa, toisessa paksumpi kerros juustoa, kolmannessa mehevin hurma. Juuri se epätäydellisyys tekee siitä täydellisen.
Taikina, joka onnistuu vaikka silmät kiinni
Tämä on se murotaikina, jota jaksat tehdä vaikka keskellä arki-iltaa. Ei vatkaamista, ei sähkövatkaimia, ei tuntien odottelua. Jauhot, ripaus suolaa, lusikallinen sokeria, hyppysellinen muskottipähkinää ja kylmät voikuutiot hierotaan käsin murumaiseksi seokseksi. Sitten vain kylmää vettä tipoittain, kunnes taikina juuri ja juuri pysyy kasassa. Se kääritään kelmuun, unohdetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi ja sillä välin ehtii hyvin siivota keittiön tai juoda kupin teetä.
Kun taikina on levännyt, se kaulitaan suoraan leivinpaperin päälle. Ei jauhohässäkkää, ei täydellistä ympyrää. Mitä rosoisempi ja epätasaisempi, sitä kauniimpi lopputulos. Reunat saavat olla repaleisia, keskusta voi olla ohuempi, kulmat voivat mennä vähän päällekkäin – se kaikki kuuluu galeten henkeen.
Mascarpone – salainen ase, joka tekee kaikesta parempaa
Täytteeseen ei tarvita mitään monimutkaista. Vain mascarponea, pari lusikallista sokeria, reilu loraus vaniljaa ja ripaus kanelia. Sekoitetaan haarukalla kulhossa, levitetään taikinan keskelle paksuhkona kerroksena ja jätetään reunoille tilaa noin viisi senttiä. Kun hurmanpalat nostellaan päälle, juusto pääsee imeytymään niiden alle ja ympärille paiston aikana. Lopputulos on sisältä lähes juustokakun pehmeä mutta päältä kevyesti ruskettunut. Se on juuri se tasapaino, jota kahvilan vitriinistä turhaan etsii.
Kanelisiirappi – se pieni vaiva, valtava ero
Älä ohita tätä vaihetta. Keitä kattilassa sokeri, vesi ja kokonainen kanelitanko. Anna porista hiljakseen viisi minuuttia, jotta kaneli ehtii luovuttaa makunsa. Jäähdytä siirappi ja upota siihen ohuet hurmanviipaleet. Jo kymmenessä minuutissa hurma muuttuu: pinta pehmenee, maku syvenee, väri tummuu. Ja se tuoksu – koko keittiö täyttyy lämpimästä, hieman jouluisesta aromista, joka saa kaikki perheenjäsenet vaeltamaan keittiöön kyselemään, mitä ihmettä siellä tapahtuu.
Paisto – ja sitten odotetaan se vaikein osuus
Kun reunat on käännetty rennosti keskelle, pinta sivellään kananmunalla ja halutessa ripotellaan raesokeria, galette laitetaan uunin keskiritilälle 180 asteeseen. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia taikina rapeutuu, seuraavat kaksikymmentä hurma pehmenee, viimeiset kaksikymmentä kaikki karamellisoituu. Kun piiras tulee ulos, pinta on syvän kultainen, reunat rapeita ja hurmanpalat hohtavat tummassa siirapissa kuin jalokivet.
Anna sen levätä ainakin vartti, mieluummin puoli tuntia. Silloin täyte asettuu, hurma imee itseensä viimeisetkin maut ja leikkaaminen onnistuu siististi. Mutta rehellisesti: kukaan ei koskaan jaksa odottaa niin kauan. Useimmiten piiras leikataan jo kuumana, mascarpone valuu hieman lautaselle ja kaikki nyökkäävät, että juuri näin sen pitääkin olla.
Maku, joka jää mieleen vuosiksi
Ensimmäinen suupala on aina shokki: rapea taikina hajoaa suuhun, mascarpone sulaa kielelle, hurma tuo lämpimän, hunajaisen ja hieman mausteisen jälkimaun. Toinen pala menee jo nopeammin. Kolmas ei yleensä ehdi lautaselle asti. Tämä on se leivonnainen, joka maistuu yhtä hyvältä uunilämpimänä vaniljakastikkeen kanssa, huoneenlämpöisenä iltakahvin seurana tai seuraavana aamuna jääkaappikylmänä suoraan käteen napattuna.
Hurma-mascarponegalette kanelisiirapissa on syksyn paras tapa käyttää kauden hedelmät. Se on helppo, kaunis, näyttävä ja ennen kaikkea niin hyvä, että sitä tekee mieli leipoa uudestaan heti, kun edellinen on syöty. Ja kun hurmaa saa torilta vielä parilla eurolla kassi, ei ole mitään syytä olla leipomatta tätä joka viikko.
Laita tämä resepti nyt talteen. Osta hurmia ensi kerralla tuplasti. Ja kun seuraava syysilta tuntuu kolealta, laita uuni lämpenemään. Tämä galette muuttaa kaiken.
