Kuvittele tavallinen talviaamu. Heräät, ulkona on satanut koko yön, auto on valkoisen peiton alla. Raaputat ikkunat, lämmität istuimet, käynnistät moottorin ja lähdet hiljaa liikkeelle. Kaikki tuntuu normaalilta, kunnes nopeus nousee kolmeenkymmeneen. Ohjauspyörä alkaa täristä, auto tuntuu epävakaalta, ja mitä kovemmin ajat, sitä pahemmin koko auto hakkaa. Ei varoitusvaloja, ei outoa ääntä moottorista, ei litiseviä jarruja – vain tämä ärsyttävä tärinä, joka saa hermot kiristymään jo ennen kuin olet edes moottoritiellä.
Moni kuski vain puristaa rattia tiukemmin ja ajattelee, että kyllä se siitä tasoittuu. Mutta ei se tasoitu. Syypää on lähes aina sama: vanteiden sisään on yön aikana pakkaantunut tiukka, kova lumikerros tai jääpaakku, joka on muuttanut renkaan tasapainon täysin. Se pieni asia, jota kukaan ei koskaan mainitse rengasliikkeessä, voi tehdä ajamisesta yhtä epämiellyttävää kuin jos olisit ajanut koko talven täysin tasapainottamattomilla renkailla.
Miksi niin pieni määrä lunta aiheuttaa näin suuren ongelman
Kun menet rengasliikkeeseen vaihtamaan talvirenkaat, mekaanikko käyttää tasapainotuskonetta ja liimaa vanteeseen pieniä painoja. Joskus vain viisi grammaa, joskus kymmenen, joskus ehkä kaksikymmentä grammaa per rengas. Ne varmistavat, että rengas pyörii täydellisen pyöreästi jopa satasen nopeuksissa. Nyt kun vanteeseen kertyy 400–900 grammaa tiukkaa lunta tai jäätä, se vastaa tilannetta, jossa kaikki tasapainotuspainot olisivat yhtäkkiä kadonneet – ja tilalle olisi tullut iso kivi pyörimään renkaan mukana.
Tärinä alkaa jo 30–40 km/h nopeuksissa, voimistuu kuudessakympissä ja muuttuu todella ikäväksi moottoritienopeuksissa. Ohjauspyörä hakkaa käsissä, istuin tärisee, peilit tärisevät, ja koko auto tuntuu siltä kuin se ei olisi lainkaan hallinnassa. Liukkaalla kelillä tämä on viimeinen asia, jota haluat: kuskin täytyy keskittyä tien seuraamiseen, ei siihen, että auto hakkaa kuin vanha pesukone linkousvaiheessa.
Turvallisuus kärsii enemmän kuin luuletkaan
Talvella tiet ovat jo valmiiksi liukkaita, nastat tai kitkarenkaat tekevät parhaansa, mutta kuskin täytyy voidä luottaa autoon täysin. Kun renkaat ovat epätasapainossa, auto ei käyttäydy ennalta arvattavasti. Se voi nykiä kaarteessa, jarrutusmatka pitenee hieman, ja mikä pahinta, kuskin huomio siirtyy tärinään sen sijaan että se olisi tiessä.
Entä sitten pyöräkotelot? Kun lunta ja jäätä kertyy lokareihin, ne voivat kasvaa niin isoiksi, että ne alkavat hangata renkaaseen. Pahimmillaan kova jääpaakku irrottaa ABS-anturin johdon tai nopeusanturin kiinnityksen. Silloin kojelaudassa syttyy varoitusvalo, lukkiutumattomat jarrut eivät toimi kunnolla, ja luistonesto lakkaa toimimasta juuri silloin kun sitä eniten tarvitset. Monet ovat myös kokeneet, miten lokasuojan ohut muovinen sisäkaari irtoaa kokonaan – se roikkuu renkaan vieressä ja kolisee ikävasti, ja korjaus maksaa helposti 200–400 euroa.
Näin puhdistat vanteet ja pyöräkotelot – koko homma vie kaksi minuuttia, mutta ero on valtava
Ennen kuin lähdet mihinkään, tee itsellesi yksinkertainen rutiini. Kävele auton ympäri, kurkista jokaiseen vanteeseen. Jos näet valkoista lunta tai jäätä vanteen sisäpuolella, älä jätä sitä siihen. Ota lumiharja, vanha luuta, käsine kädessä tai vaikka auton avain – ja kopauta lunta vanteen sisäreunalta pois. Useimmiten se irtoaa isoina köntteinä jo muutamalla napakalla iskulla. Käännä rattia vähän, niin näet paremmin etuvanteiden taakse.
Jos jää on tiukasti kiinni, käynnistä auto ja anna sen käydä hetki paikallaan. Moottorin lämpö ja pakoputkiston lämpö alkavat sulattaa jäätä. Sitten aja rauhallisesti sata metriä eteenpäin, tee muutama kevyt jarrutus tyhjällä paikalla – lämpö ja liike irrottavat loputkin. Älä koskaan kaada kuumaa vettä vanteille, sillä äkillinen lämpötilaero voi halkaista alumiinivanteen.
Tee tästä tavasta yhtä automaattinen kuin turvavyön laitto
Kaksi minuuttia aamulla säästää tunnin hermoilua, turhaa bensiinin kulutusta ja ennen kaikkea pitää auton turvallisena. Kun puhdistat vanteet joka kerta kun lunta on satanut, huomaat pian, miten paljon paremmalta ajaminen tuntuu. Ei enää sitä ärsyttävää tärinää, ei pelkoa antureiden rikkoutumisesta, ei yllättäviä korjaamolaskuja.
Talvella lumi vanteissa ei ole mikään harvinainen sattuma – se on täysin normaali osa jokaista lumista aamua. Ne, jotka ovat oppineet tämän pienen rutiinin, ajavat talven läpi hymyillen. Ne, jotka jättävät lumen paakkuuntumaan, ihmettelevät koko matkan, miksi auto tärisee niin kamalasti.
Oletko sinäkin joskus ajanut täristen töihin ja tajunnut vasta puolessa välissä syyn? Vai kuulutko jo niihin, jotka puhdistavat vanteet aina ensin? Kerro oma tarinasi kommenteissa – jaetaan parhaat vinkit, niin kaikki pääsevät nauttimaan sujuvasta talviajosta!
