Joskus vasta aikuisena tajuaa, että moni sisäinen taistelu johtuu siitä, mitä ei koskaan saanut: lämpimän syliin, kuulluksi tulemisen tunteen, varmuuden siitä että on rakastettu omana itsenään – ei suoritusten, kiltteyden tai hiljaisuuden takia. Se puute ei katoa itsestään, vaan jättää jäljet, jotka näkyvät ihmissuhteissa, itsetunnossa ja tavassa olla maailmassa. Hyvä uutinen on tämä: jäljet voi tunnistaa, ja tunnistettuaan niistä voi myös vapautua.
Tässä viisi merkkiä, jotka toistuvat hämmästyttävän usein, kun lapsuudessa rakkaus oli niukkaa tai ehdollista.
1. Luottamus on aina koetuksella
Lapsi oppii maailman turvalliseksi – tai turvattomaksi – niiden ihmisten kautta, jotka ovat lähimpänä. Kun huolenpitoa ja lämpöä ei voinut ennakoida, mieli oppi varomaan.
Aikuisena se voi näyttää kahdelta tavalla:
- Joko pidät kaikki vähän etäämmällä, koska läheisyys tuntuu uhkaavalta.
- Tai kiinnityt toiseen kuin pelastusrenkaaseen, koska pelko hylätyksi tulemisesta on niin suuri.
Molemmissa on sama ydin: usko siihen, että toisen ihmisen läsnäolo on hauras ja voi kadota millä hetkellä tahansa. Pienikin etäisyys tai hiljaisuus tulkitaan merkiksi lähdöstä.
2. Sisäinen ääni sanoo jatkuvasti: et riitä
Kun lapsi ei ole saanut peilausta siitä, että hän on arvokas sellaisenaan, hän alkaa uskoa, että rakkaus pitää ansaita. Se uskomus jää päälle kuin vanha levy, joka pyörii taustalla koko elämän.
Seurauksia näkyy joka puolella:
- Et uskalla hakea unelmiesi paikkaa, koska “ei minusta kuitenkaan ole siihen”.
- Parisuhteessa annat periksi omista tarpeistasi, koska pelkäät että toisen on helpompi lähteä kuin jäädä.
- Jopa onnen hetket tuntuvat epäaidolta – kuin ne olisivat tarkoitettu jollekin toiselle.
Taustalla on yksi lause, joka on uponnut syvälle: “Minä en ole rakastettava ilman ehtoja.”
3. Hylätyksi tulemisen pelko ohjaa toimintaa enemmän kuin haluaisit myöntää
Se voi olla hiljaista tai räjähtävää, mutta se on aina läsnä. Viesti viivästyy kymmenen minuuttia – ja mielesi on jo kirjoittanut tarinan siitä, miten kaikki romahtaa. Puoliso menee omiin oloihinsa iltaisin – ja kehosi menee hälytystilaan.
Moni oppii kaksi selviytymistä:
- Miellyttää toista hinnalla millä hyvänsä, jotta tämä varmasti jää.
- Tai ennakoida hylkäämistä ja lähteä itse ensin, koska se tuntuu vähemmän kivuliaalta.
Kumpikin tapa on lapsen keksimä suojakeino, joka aikuisena kääntyy itseä vastaan.
4. Tunnesuoja on rakennettu niin paksuksi, että edes läheiset eivät pääse läpi
Toiset kutsuvat sitä “kylmäksi”, toiset “itsenäiseksi”. Todellisuudessa kyse on suojasta, joka rakennettiin silloin, kun tunteiden näyttäminen oli vaarallista tai turhaa.
Se näkyy näin:
- On helpompi puhua asioista kuin tunteista.
- Kriisitilanteissa vedät herkästi etäisyyttä sen sijaan että nojaisit toiseen.
- Syvää yhteyttä kaipaava osa sinusta jää piiloon, koska sen esiin tuominen tuntuu edelleen liian riskialttiilta.
Seinän takana on kuitenkin edelleen se sama lapsi, joka toivoo että joku jäisi, vaikka näkisi kaiken.
5. Tyhjä olo seuraa mukana vaikka elämä olisi täynnä
Kaikki on hyvin paperilla: työ, ystävät, harrastukset, ehkä perhekin. Silti sisällä on outo, selittämätön ikävä. Ilo tuntuu pintapuoliselta, ja rauha karkaa aina kun yrität pysähtyä.
Moni yrittää täyttää tyhjyyttä:
- uusilla suhteilla
- jatkuvalla tekemisellä
- ruoalla, alkoholilla, somella, ostamisella – millä tahansa, joka hetkeksi vaimentaa tunteen.
Mutta tyhjä tila ei täyty ulkoa. Se on paikka, johon olisi kuulunut turvallinen, ehdoton rakkaus. Ja nyt sen paikan voi täyttää vain yksi ihminen: sinä itse.
Entä sitten?
Nämä merkit eivät ole tuomio. Ne ovat selviytymistarinoita. Jokainen niistä kertoo, miten taitavasti olet oppinut suojautumaan silloin, kun kukaan muu ei suojellut sinua.
Nykyään sinulla on jotain, mitä lapsena ei ollut: valta valita toisin. Voit opetella antamaan itsellesi sitä, mitä et saanut:
- kuulluksi tulemisen
- hyväksytyksi tulemisen
- luvan olla keskeneräinen ja silti rakastettu.
Se matka alkaa pienistä hetkistä:
- siitä, että huomaat tuntevasi jotain voimakkaasti etkä toru itseäsi siitä
- siitä, että uskallat sanoa ääneen yhden tarpeesi
- siitä, että annat itsellesi luvan levätä ilman syyllisyyttä
Jos luet tätä ja jokin kohta osui syvälle, tiedä tämä: et ole rikki. Olet ihminen, joka selvisi – ja nyt sinulla on lupa parantua.
Miltä sinusta tuntuisi antaa itsellesi tänään edes yksi pieni hetki armollisuutta? Se riittää. Se on jo valtava askel.
