Olet kuullut sen häissä, baarissa, kahvihuoneessa, somessa ja ehkä omassa kodissasi: “Naiset puhuvat 20 000 sanaa päivässä, miehet vain 7 000. Se on fakta.” Joku vannoo sen olevan biologiaa, joku “tieteellinen tutkimus”, joku ihan vain “oma kokemus”. Mutta mitä tapahtuu, kun kysytään ihan oikeasti kumpi puhuu enemmän – ja laitetaan 2 197 ihmistä neljään eri maahan, ikähaarukalla 10–94 vuotta, vuosien ajan kantamaan taskussaan laitetta, joka tallentaa joka ainoan sanan täysin huomaamatta? Tulos on niin selvä, niin yllättävä ja niin vapauttava, että se kannattaa lukea loppuun asti – ja ehkä lähettää eteenpäin sille kaverille, joka vannoo edelleen vanhan myytin nimeen.
Mistä se kuuluisa 20 000 vs 7 000 -luku oikein lähti liikkeelle?
Kaikki alkoi vuodesta 2006 ja yhdestä ainoasta kirjasta (The Female Brain). Kirjailija heitti luvut ilmoille kuin totuutena. Media rakasti niitä. Luvut levisivät kuin virus. Myöhemmin kirjailija itse myönsi haastattelussa: “En tehnyt tutkimusta. En muista edes lähdettä. Otin luvut jostain kuulemastani.” Ei yhtään viitettä. Ei yhtään mittausta. Silti myytti jäi elämään kuin zombie, jota ei saa hengiltä millään. Ja me olemme maksaneet siitä kahvipöytäriidoilla melkein 20 vuotta.
Mitä tapahtuu, kun kumpi puhuu enemmän -kysymys mitataan oikeasti – ei arvauksilla
Vuosina 2005–2019 tehtiin kaikkien aikojen tarkin ja laajin puhetutkimus. Osallistujia oli 2 197 henkeä Yhdysvalloista, Sveitsistä, Serbiasta ja Australiasta. Ikä vaihteli 10–94 vuoden välillä. Jokaisella oli taskussaan EAR-laite (Electronically Activated Recorder), joka heräsi automaattisesti 2,5 minuutin välein ja tallensi 30 sekuntia ääntä – täysin ilman, että osallistuja pystyi vaikuttamaan siihen. Yhteensä nauhoitettiin yli 631 000 ääninäytettä. Tulokset olivat seuraavat:
Keskimäärin naiset puhuivat 13 349 sanaa päivässä. Miehet 11 950 sanaa päivässä. Ero 1 399 sanaa – eli noin 11 % enemmän naisilla.
Mutta kun dataa alettiin kaivamaan syvemmälle, koko tarina muuttui vieläkin mielenkiintoisemmaksi.
Nuorilla ja teini-ikäisillä ero oli käytännössä olematon – muutama sata sanaa päivässä. Työikäisillä 25–64-vuotiailla naiset veivät selvän voiton: keskimäärin 3 275 sanaa enemmän päivässä. Tämä oli ainoa ikäryhmä, jossa ero oli tilastollisesti merkitsevä. Sitten eläkeikäiset käänsivät pelin täysin päälaelleen: yli 65-vuotiaat miehet puhuivat enemmän kuin samanikäiset naiset – keskimäärin 788 sanaa päivässä.
Eli kumpi puhuu enemmän? Riippuu täysin siitä, missä elämänvaiheessa kysytään – ja mitä rooleja siihen elämänvaiheeseen kuuluu.
Miksi juuri työikäiset naiset puhuvat selvästi eniten?
Ei ole kyse hormoneista, aivoista tai “luonnosta”. Kyse on arjesta. Tässä ikäryhmässä naisilla on edelleen usein päävastuu lasten kuskaamisesta, lääkäriaikojen sopimisesta, päiväkodin ja koulun viestittelystä, opettajien tapaamisista, sukulaisten koordinointiin, kaveripiirin ylläpitämisestä, harrastusten aikatauluttamisesta ja tuhannesta muusta asiasta, jotka vaativat puhetta. Kun vastuu jakautuu tasaisemmin tai poistuu kokonaan (kuten eläkeläisillä), ero katoaa tai kääntyy toisinpäin. Eli kumpi puhuu enemmän? Se, jolla on eniten sosiaalista koordinointivastuuta – sukupuolesta riippumatta.
Yksilöllinen vaihtelu on niin massiivista, että sukupuoli häviää täysin
Hiljaisin osallistuja (sekä mies että nainen) saattoi puhua vain 700 sanaa päivässä. Puhujottavin taas lähes 120 000 sanaa – eli 170-kertainen ero saman sukupuolen sisällä. Toisin sanoen: yhdessä ainoassa päivässä joku nainen voi olla 200 kertaa hiljaisempi kuin toinen nainen – ja sama mies voi olla hiljaisempi kuin 95 % naisista. Kun vaihtelu on näin valtava, kumpi puhuu enemmän -keskiarvo ei kerro enää mitään järkevää. Persoonallisuus, ammatti, elämäntilanne ja päivän sattumat ratkaisevat – ei sukupuoli.
Stressi ei saa naisia puhumaan enempää – tämäkin myytti kuoli
Moni vannoo, että naiset “purkavat” stressiä puhumalla. Tutkimus testasi tämänkin: stressitasolla ei ollut mitään yhteyttä sanamäärään – ei naisilla, ei miehillä. Myytti kuoli siihen paikkaan.
Kaikki me puhumme selvästi vähemmän kuin 20 vuotta sitten
Vuonna 2007 keskiarvo oli vielä noin 16 000 sanaa päivässä. Nyt 2025-luvulla enää 12 500. Kolmen tuhannen sanan pudotus kahdessa vuosikymmenessä. Syy on ilmeinen: kirjoitamme enemmän kuin puhumme. Viesti, emoji, GIF, reaktio tai pelkkä peukku korvaa kokonaisen lauseen – ja se näkyy tilastoissa.
Lopullinen tuomio: kumpi puhuu enemmän?
Vastaus on: ei kumpikaan – paitsi tietyissä elämänvaiheissa tietyistä syistä. Naiset eivät ole “luonnostaan” puheliaampia. Miehet eivät ole “luonnostaan” hiljaisempia. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero löytyy työikäisiltä naisilta, ja sekin selittyy täysin sosiaalisilla rooleilla, ei biologialla. Ja kun roolit tasaantuvat, ero katoaa.
Eli seuraavan kerran kun joku heittää kahvipöydässä vanhan myytin kehiin, voit hymyillä ja sanoa: “Tiede on mitannut asian tarkasti – 2 197 ihmistä, 631 000 ääninäytettä, neljä maata, 90 vuotta ikähajontaa. Ja totuus on paljon kiinnostavampi kuin se vanha vitsi.”
