Punainen kääpiötähti sylki ulos jättimäisen, tuhoisan plasmaryöppyn, joka olisi riittänyt repimään ilmakehän irti kaikilta Maan kaltaisilta planeetoilta lähialueelta. Tämä on ensimmäinen kerta koko ihmiskunnan historiassa, kun olemme nähneet koronan massapurkauksen (CME) muulla tähdellä kuin omalla Auringollamme, ja löydös on kuin kylmä suihku kaikille, jotka ovat panostaneet toivonsa punaisten kääpiöiden ympärillä oleviin eksoplaneettoihin.
Mitä oikeasti tapahtui 133 valovuoden päässä
Eurooppalaisen LOFAR-radioteleskooppiverkoston arkistoista kaivettiin esiin 16. toukokuuta 2016 tallennettu minuutin mittainen superpurkaus punaiselta kääpiötähdeltä StKM 1-1262. Purkaus oli niin massiivinen ja tiheä, että se olisi voinut riisua planeetan ilmakehän täysin paljaaksi yhdessä ainoassa iskussa.
Tarkat luvut ovat karua luettavaa:
- Plasmaryöppy liikkui 2400 km/s – noin 0,8 % valonnopeudesta ja 3500 kertaa nopeammin kuin hävittäjä
- Se kantoi mukanaan niin paljon energiaa ja ainetta, että se olisi tuhonnut minkä tahansa Maan kaltaisen planeetan suojakilven
- Vastaavanlaista äärimmäistä purkausta nähdään Auringossa vain kerran pari tuhannesta CME:stä – eli äärimmäisen harvoin
Tämä ei ollut mikään tavallinen aurinkotuulen puhallus. Se oli tähtien luokan ydinpommi, joka olisi voinut muuttaa koko tähtijärjestelmän elinkelvottomaksi hetkessä.
Miksi punaiset kääpiöt olivat vuosikausia suurin toivomme
Punaiset kääpiöt (M-luokan tähdet) ovat maailmankaikkeuden ylivoimaisesti yleisimpiä tähtiä – noin 75–80 % kaikista tähdistä. Ne ovat pieniä (10–50 % Auringon massasta), viileitä, himmeitä ja äärimmäisen pitkäikäisiä: jopa 10 000 miljardia vuotta. Koska ne loistavat niin heikosti, elämänvyöhyke sijaitsee hyvin lähellä tähteä – usein vain 5–30 päivän kiertoradalla.
Juuri siksi olemme löytäneet niiltä eniten Maan kokoisia planeettoja:
- Proxima Centauri b (lähin mahdollinen elämänplaneetta, vain 4,2 valovuotta)
- TRAPPIST-1-järjestelmän seitsemän kiviplaneettaa
- Ross 128 b, Teegarden’s Star b, Luyten b, GJ 1061 d… lista on loputon
Punaiset kääpiöt ovat olleet eksoplaneettatutkimuksen kultakaivos, koska planeettoja on helpompi löytää läheltä ja koska niitä on niin valtavasti. Jos elämä olisi yleistä, sen pitäisi kuhista juuri näiden tähtien ympärillä.
Mutta nyt tiedämme karun totuuden
Monet punaiset kääpiöt ovat nuoria ja äärimmäisen aktiivisia – niiden magneettikentät ovat kaoottisia, ja ne sylkevät toistuvasti jättimäisiä flareja ja CME-purkauksia. Jos edes harvoin tapahtuva super-CME osuu planeettaan, ilmakehä katoaa. Ilman ilmakehää ei ole nestemäistä vettä, ei magneettikenttää suojaamaan kosmiselta säteilyltä, ei otsonikerrosta, ei mitään mahdollisuuksia elämälle sellaisena kuin me sen tunnemme.
Ja pahinta: koska elämänvyöhyke on niin lähellä tähteä, planeetat ovat käytännössä lukittuna sama puoli aina tähteen päin (tidal locking). Toinen puoli paahtuu ikuisessa päivässä, toinen jäätyy ikuisessa yössä – ja molemmat saavat täydet osumat CME-purkauksista.
Mitä tämä tarkoittaa elämän etsinnälle käytännössä
- Kymmenet aiemmin “mahdollisesti elinkelpoiset” punaisten kääpiöiden planeetat siirtyvät nyt “todennäköisesti elinkelvottomien” listalle
- Planeetan pitäisi olla joko paljon kauempana (jolloin se on liian kylmä) tai sillä pitäisi olla poikkeuksellisen vahva magneettikenttä (kuten ehkä Marsilla joskus oli) tai paksumpi ilmakehä kuin Maalla
- Elämän etsinnässä painopiste siirtyy entistä vahvemmin keltaisten ja oranssien kääpiöiden (G- ja K-tyypin tähtien) ympärille, vaikka niitä onkin harvemmassa ja ne elävät “vain” 10–20 miljardia vuotta
- James Webb -telakaupan tulevat havainnot punaisten kääpiöiden planeetoista saattavat näyttää tyhjiä ilmakehiä paljon useammin kuin toivoimme
Onko vielä toivoa?
Kyllä – kaikki punaiset kääpiöt eivät ole näin väkivaltaisia. Vanhemmat, yli 5–10 miljardin vuoden ikäiset M-kääpiöt ovat usein rauhallisia. Lisäksi planeetalla voi olla:
- erittäin vahva magneettikenttä (kuten jättiläisplaneetoilla)
- paksumpi ilmakehä, joka kestää iskut
- maanalainen elämä (kuten Europa tai Enceladus)
Mutta tämä havainto muistuttaa karulla tavalla: maailmankaikkeus ei ole mikään lempeä lastentarha. Jopa täydellisellä “Zlatovláska-vyöhykkeellä” voi olla myrsky, joka riisuu planeetan paljaaksi yhdessä minuutissa.
Ensimmäinen todistettu super-CME toisella tähdellä on upea tieteellinen saavutus – mutta samalla se on kylmä suihku kaikille, jotka ovat haaveilleet punaisten kääpiöiden planeetoista elämän kehtoina. Elämän etsintä jatkuu, mutta nyt tiedämme, että tie on vielä karumpi, kalliimpi ja pidempi kuin kukaan osasi kuvitella.
Mitä luulet – onko elämä sittenkin harvinaisempaa kuin olemme toivoneet, vai löydämmekö vielä ne harvat rauhalliset punaiset kääpiöt, joissa elämä on voinut selviytyä?
